Siitä piti oikeastaan tulla laukku...

... mutta siitä tulikin vain pussukka. Tai voi siitä vieläkin ehkä laukku tulla, mutta sitä oikeaa olkahihnaa ei ole vielä tullut vastaan. Olen yrittänyt katsella kaupoissa ja kirppareilla vöitä sillä silmällä, että jospa ne voisi käyttää hyödyksi laukun hihnana. Mutta mikään ei ole tuntunut vielä hyvältä. Niinpä se odottelee sitä oikeaa. Koska se on kuitenkin ollut valmiina ja heinäkuusta asti, on ehkä parempi blogata se tännekin. Langaksi tähän valitsin Novitan Miami-lankaa ja olipa sitä kiva virkata. Itse asiassa innostuin tuosta Miamista vähän enemmänkin ja tämän jälkeen virkkuukoukulta on löytynyt muutakin Miamista tehtyä. Ajatuksena mulla oli tosiaan tehdä tästä pieni kesälaukku ja siksipä ehkä vähän epätyypillisiä värejä omaan makuuni. Tai no, tykkään kyllä noista kaikista erikseen ja nyt yhdistettynäkin ne toimivat kyllä omaan silmääni mainiosti. Tuo pinnan kuviointi syntyi muutaman tuskaisen kokeilun jälkeen (enkä ikävä kyllä enää muista miten tuon virkkailin, pitäis vissiin kirjoitella näitä ylös nopeammin!!) ja tuo kappale on virkattu edestakaisin pitkänä kappaleena ja yhdistetty sitten lopuksi sivuilta yhteen ja ommeltu vielä pohja kiinni. Niinpä neuloin jokaisella värillä vuorotellen kaksi riviä ja vaihdoin väriä, niin että kaikki langanvaihdot tulivat tuolla toisella reunalle ja viimeistyly vaiheessa neuloin ne kaikki yhteen ja piilotin langanpäät vuorikankaan taakse. Keskeneräisenä toinen sivu oli siis täynnä langanpätkiä värinvaihdoista. Lopuksi tosiaan ompelin pussukkaan vielä pussukan kokoisen vetoketjullisen pussin ja kiinnitin tämän vuori-osan käsin tuohon virkattuun palaan. Kokoa tällä on about 20cm x 20cm eli sellainen näppärän kokoinen pikku laukku olisi kyseessä siinä kohtaa kun hihna löytyy. Ehkäpä sitten ensi kesäksi...

No ne mainitsemani sukat

Voi ei kun näistä kuvista tulikin epätarkkoja, mutta ne saa nyt kelvata! Näistä sukista taisin mainita jo kuukausi sitten, mutta vasta tänään sai ne oikeasti pääteltyä. Kyllä vai, odottelivat päättelyä pari kuukautta. Mulla oli oikeastaan noita pääteltäviä vähän isompikin pino ja osan niistä laitoin tänä aamulla päätellen. Lankana näissä mitäpä muutakaan kuin seiskaveikkaa ja malli omasta päästä. Tuo pitsineule oli varsin simppeliä, voi olla että olen käyttänyt sitä jopa joskus aiemmin. Joka toinen kerros *1o, langankierto, kaksi yhteen takakautta, kaksi yhteen etukautta, langankierto, 1o, 1n* ja joka toinen kerros neulotaan pelkkää oikeaa. Tuo pitsineule mulla kulkee näissä vain tuossa sukan etupuolella, takana on pelkkää oikeaa. Näistä tulee mieleen ihan unisukat, johtuuko tuosta väristä vai pitsineuleesta. Harmi vain että mä en osaa nukkua villasukat jalassa, villa kutittaa paljasta ihoa vasten niin kovin. Mutta eiköhän näille käyttäjä vielä joskus löydy.

Kuukausi vierähti taas viime päivityksestä ja totta puhuen mulla ei ole mitään hajua, mihin tää aika on mennyt. Tai joo, olen yrittänyt panostaa työnhakuun, huushollata ja kyllähän noita käsitöitäkin on tullut tehtyä. Viime viikkoina virkkuukoukku on heilunut niin että ranne alkaa olla taas jo ihan loppu, mutta kun ei millään malttais lopettaakaan. On se vaan niin kivaa pitkästä aikaa! Ja kyllähän niitä joululahjajuttujakin on alkanut jo miettimään, jotain on puikoillakin tulossa. Uutta lankaa olen ostanut luvattoman paljon, joten kai niitä on tuhottavakin samaa tahtia. Samalla mietin mitä haluan tehdä isona ja ajatukseni heittelevät monta kertaa päivässä laidasta toiseen. Että sellaista tänne kuuluupi. Samaa vanhaa ja paljon uutta. Joulumoodi ei ole vielä iskenyt päällensä ja sitä ehkä jo vähän odottelenkin. Jospa saisin tämän bloginkin taas potkaistua vauhtiin, yritän taas ainakin!